Kansainvälinen symposiumi ''Women from Worldover'' Tallinnassa

Women from Worldover

Kun kutsu kansainväliseen naisten konferenssiin tuli sähköpostiin, ajattelin, että tuosta olisi varmasti hyvä aloittaa oma suomen rajojen ulkopuolinen IPA -toiminta. En omaa niin sanottua matkageeniä, joten ilman, että joku toinen suunnittelee ja vie minut matkakohteeseen, olin iloinen, että sain itseni reissuun edes järjestettyä. Matkaseurakseni sain Sisä-Suomen poliisilaitokselta IPAlaisen, mitä loistavimman Tarja Kinnusen ja pian totesimme, että ihan kuin olisimme tunteneet aina.

Saavuimme torstaina 14.3.2019 hyvissä ajoin Tallinnan Hilton hotellille ja asetuimme taloksi. Maisemat 9. kerroksesta oli hienot ja kun vähän kuikisteli, saattoi merellekin nähdä. Tulopäivän ohjelmasta tiesimme ainoastaan, että illalla kello 20.00 on konferenssin järjestäjien tervetulojuhla hotellin aulassa. Odotuksena oli pienimuotoinen, epävirallinen kolmen lauseen "tervetuloa ja nähdään huomenna" -tyyppinen pikainen kokoontuminen, mutta todellisuus olikin ihan muuta.

Viittä vaille ennen tervetulotilaisuutta kävimme, koko päivän syömättä oltuamme, hotellin nurkan takana vetämässä eläimen kokoiset ribsit pahimpaan nälkään. Voin antaa suositukset ko. paikasta, oli sen verran ensiluokkainen eväs. Totesimme aikataulusta tässä vaiheessa, että suunnittelemamme korkkareiden vaihto hotellihuoneessa saa jäädä, että nyt täytyy kiirehtiä suoraan aulassa pidettävään tilaisuuteen.

Symposiumin kaikki poliisinaisetSaavuttuamme Hiltonin aulaan meille viimeistään selvisi, että kyse ei suinkaan ollut pelkkien poliisinaisten konferenssista, vaan paikalla oli naisvaikuttajia eri puolilta maailmaa. Tutustuimme illan aikana tietysti poliisinaisiin, jotka olivat Latviasta, Liettuasta, Virosta, Venäjältä ja Ruotsista, mutta tähän konferenssiin osallistui naisia myös Saudi Arabiasta, Bahrainista, Keniasta ja Yhdysvalloista.

Illan aikana silminnähtävää ja aistittavaa oli välitön (sanan molemmissa merkityksissä) yhteenkuuluvuuden tunne vaikkei koko ajan edes yhteistä kieltä löytynyt esimerkiksi kaikkien bahrainilaisten kanssa. Tarjoiluina oli erilaisia juustoja, pieniä suolaisia ja makeita syötäviä sekä kuohuviiniä. Illana aikana jokaisesta maasta, joku piti pienen puheen, ja yllättäen Suomen puheenvuoron käytin minä. Kuohuviini oli onneksi tehnyt tehtävänsä ja puhuin sujuvaa englantia. Viron IPA osastosta tervetulleeksi meidät toivotti heidän presidentti Uno Laas ja Maret Tamra. Varsinkin Tamran sydämellisyys ja tapa jolla hän piti huolta meistä poliisivieraista oli koskettavaa.
Totesimme jossain vaiheessa iltaa Tarjan kanssa, että poskipäät ovat kipeät hymyilemisestä. Mieleenpainuvinta illassa oli bahrainialaisten naisten kansallisasut, jotka olivat

Perjantaiaamu ei olisi voinut paremmin alkaa kuin Hiltonin aamupalapöydästä. Aamupalan jälkeen varsinainen konferenssipäivä alkoi vielä aamukahvilla ja rekisteröitymisellä. Konferenssin päivä jakautui kolmeen eri aihealueeseen, joihin puheenvuoroissa ja paneelikeskusteluissa syvennyttiin. Ilta huipentui gaalaillalliseen. Mielenkiintoisimmat aihealueet olivat "Naiset eri uskonnoista" ja "Kriisit naisten elämässä". Niin puhujissa kuin yleisössä oli paljon musliminaisia, ja heidän kulttuurinsa ja uskonto tuli itselleni tarkasteluun uudella tavalla. Myös huivien ja huntujen alla on vahvoja naisia.

Tulkkaus sujuuPuhujista mainittakoon myös sotilaspastori Tonis Kark , joka puhui uskonnon merkityksestä naisten asemaan -käytiin niinkin syvällä kuin perisynti. Puheenvuorot sekä paneelikeskustelut olivat viron kieliellä tai englannin kielellä. Tulkkaus oli hoidettu niin, että yleisöllä oli kuulokkeet, ja yhteys langattomasti tulkkaajiin, ja kieli vaihtui lennosta sen mukaan, mitä kieltä puhuja käytti. Päivä oli melkoisen informatiivinen, mutta järjestelyt toimivat niin hyvin, että päivän konferenssiosuus meni nopeasti. Ennen gaalaillallista sovimme vielä poliisinaisten kanssa kokoontuvamme aulabaarissa.

Mitä ei liikaa voi korostaa, oli yhteenkuulumisen fiilis koko tapahtuman aikana, mutta yhteys muiden poliisien kanssa oli tietysti omaa luokkaansa. Gaalaillallisella olimme kaikki poliisinaiset samassa pöydässä, ja totesimmekin vierustoverini latvialaisen Lauran kanssa, että esimerkiksi jakamiamme kokemuksia poliisityön raadollisuudesta ei voisi puhua konferenssin muiden naisten kanssa. Toisaalta, konferenssin monimuotoisuus eri kulttuureineen oli parasta antia. Gaalaillallisen yhteydessä bahrainilaiset naiset olivat järjestäneet upean esityksen, joka kuvasi ymmärtääkseni paikallista morsiamen juhlintaa, ja he maalasivat käteen halukkaille myös hennatatuointeja koristeeksi. Meitä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää. Illallisen aikana pidettiin myös kiitospuheita ja palkitsemisia sekä kuunneltiin lauluesityksiä. Itse illallismeny oli parasta ikinä.

Tallinnan keskustan poliisilaitoksellaViimeinen konferenssin päivä oli poliisinaisille varattu tutustumiseen Tallinnan keskustan poliisilaitokseen ja Viron naispoliisiverkoston toimintaan. Lähdimme hotellilta pikku bussilla kohti poliisilaitosta, jossa meidät otettiin avosylin vastaan. Viron naispoliisiverkoston toiminnan esittely oli mielenkiintoinen, ja tulkkaus oli haastavahkoa, mutta olin varsin tyytyväinen, että bongailin venäjän kielisiä sanoja ja lauseita ja väitän, että viikon kuluttua olisin puhunut jo sujuvaa Venäjääkin. Poliisilaitokselle oli tietysti varattu maittavat pikkusuolaiset ja herkut. Paljon otettiin valokuvia ja saimme myös Viron poliisin 100-vuotis juhlakirjat lahjaksi. Poliisilaitoksella juttua riitti kahvittelun lomassa. Teimme pienen esittelykierroksen laitoksen tiloihin, jonka jälkeen vielä lyhyen kaupungin kiertoajelun jälkeen sain kyydin lähelle satamaa kotimatkaa varten.

En oikeastaan tiennyt mitä odottaa, kun reissuun lähdin. Kaikki odotukset ja odottamattomat odotukset täyttyivät monin verroin. Yhteenkuuluvuuden tunne, järjestelyt, vieraanvaraisuus ja uudet tuttavuudet ja ystävyydet tekivät reissusta aivan huikean. Konferenssissa puhujana olleen Kenialaisen lakimiesnaisen Rahma Hersin kanssa tapasimme vielä Suomessa seuraavalla viikolla. Esittelin hänelle 6-vuotiaan tyttäreni ja kun katsoin heitä juttelemassa keskenään, vaikka tyttäreni ei puhu englantia eikä Rahma suomea, oli heillä ihan selvästi yhteinen kieli.

Marika Mykkänen
Tarja Kinnunen

Aiheeseen liittyvät artikkelit

  • IEC-78 40 - vuotisjuhla Tallinnassa

    IEC-78 40 - vuotisjuhla Tallinnassa

    Osa IEC -78 toiminnassa mukana olleista lähti muistelemaan 24.5.2018 Tallinnaan 40 vuoden takaisia tapahtumia. Jotta matkasta ei olisi tullut aivan yksipuolista, halusimme matkalle muitakin IPA -laisia ja yhteistyökumppaneitamme. Näin myös kävi. Pääristeilyn parin perustellun peruuttamisen jälkeen matkalle osallistui 34 henkilöä ja kun lisäksi matkaan liitettiin IPA Helsingin laituriristeilyn 6 osanottajaa, oli meitä suomalaisia kaikkiaan 40 henkeä. Perillä järjestettyihin tilaisuuksiin osallistui Suomen suurlähetystön edustajat, muutamia suurlähetystön kutsumia Eestin vielä työelämässä olevia yhteistyöviranomaisia sekä IPA Eestin 25 jäsentä, kaikkiaan noin 80 henkeä.